Blogiteksti on muokattu loppuraportin tiivistelmästä. Hanke päättyy 30.6.2011

Tavoitteet (2008):

Projektin pitkäjänteinen kehitystavoite on edistää julkisten toimijoiden kykyä hyödyntää sosiaaliseen mediaan (SoMe) sekä monimediaisiin ratkaisuihin perustuvia nettikonsepteja ja palveluita osana omaa toimintaansa. Projektin visiona on luoda sosiaalisen median ja monimedian hyödyntämisestä liiketoimintaa. Projektin tarkoitus on kehittää AV-alan yrityksien edellytyksiä sosiaalisen ja monimedian hyödyntämisessä.

SoMetime tapahtuma Aalto Design Factoryä Otaniemessä,  eroaa viestintätapahtumista ja seminaareista, joissa olen vieraillut. Osallistujien välitön suhtautuminen, mutkaton ennakkoluuloton kommunikointi ja hyväntuulisuus toivat mieleen ennemminkin musiikkifestarin, kuin bisneshenkisen markkinointiseminaarin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jälleennäkemisen iloa. Fiilistelevän koostevideon voi katsoa tästä

Ensimmäisessä Keynote puheenvuorossa Tuija Aalto hyödynsi Sana-assosiaatiopeliä, johon pystyi osallistumaan kännykällä paikan päältä. Monelle jäi mieleen esim. se, että ennen vuotta 1979 syntyneet mieltävät käsitteen "vertaisaika/social age"  "minä" -sanan kautta. Vuoden 1979 jälkeen syntyneet taas "yhteisö" -sanan kautta.  Vuotta 1979 pidetään rajapyykkinä, X ja Y sukupolvien välillä.

Nuorempi Y-sukupolvi, diginatiivit on syntynyt maailmaan, jossa Internet ja sosiaalinen media ovat yhtä itsestään selviä kuin töpselistä tuleva sähkö. Itse olen syntynyt 1977 ja ikään kuin keikun sukupolvien rajoilla. Ehdin kuitenkin nähdä ajan, jolloin nettiä ei ollut ja joka talossa oli vain yksi puhelin ja sekin "rullattavaa" mallia.

Mopaali-hanke päättyy 30.6.2011, järjestämme 12.-13.5 katselmuksen, jossa kerrotaan aikaansaaduista tuloksista ja pohditaan niiden jatkokehittämismahdollisuuksia. Lisäksi kuullaan esityksiä avoimesta innovoinnista, joka on uuden hankkeen teemana.

Kemi-Tornion amk lähtee valmistelmaan siis uutta hanketta,
jonka teemana on sosiaalinen media avoimessa innovoinnissa ja tuotekehityksessä. Hankkeen kohderyhminä voivat toimia sekä julkinen sektori, että yritykset. Yleisöosallisuudelle (Crowdsourcing), yhteisöllinen palveluiden ja tuotteiden kehitykselle on nähty tarve, mutta alueen organisaatioiden osaaminen on vielä puuttellista. Toimenpiteitä ja sisältöä suunnitellaan työpajassa. Mikä on tavoite, tarkoitus, toimenpiteet. Mitä tehdää ja mitä ei tehdä. Mitä tarvitaan ja mitä ei. 

Hankekumppanuudet ja hallinnollinen malli on myös yksi tässä ja tulevissa työpajoissa työstettävistä asioista.

Asiantuntijapuheenvuoroilla aiheeseen johdattelevat mm. Harto Pönkä/Innowise, Eero Leppänen/Rautasilta ja Antti Poikola/HILA open Avoimen data ja yhteisöjen asiantuntija.

Kun väki alkaa liikehtiä tavoitteenaan kaataa vanha valta, on hallitsijan reaktio vetää kansan piuha irti netistä. Tällä yritetään ehkäistä kansalaisten järjestäytyminen sosiaalisen median avulla sekä se ettei levottomuuksiin liittyviä  kuvia ja tietoa pääse vuotamaan ulkomaille. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin olla jo myöhäistä. Johtaja, joka ei salli kansalleen nettiä, tulee kaatumaan. Ei siksi, että kansa raivostuisi netin katkaisemisesta, vaan se on signaali vallanpitäjien epätoivosta.  Esimerkiksi Egyptin vallankumous alkoi huhtikuun 6. nuorisoliike Facebook-yhteisöstä. Facebook tai Twitter yhteisö ei  vielä itsessään merkitse muutosta, mutta se voi voimistaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja valaa uskoa samanmielisen joukon voimasta niin, että halutaan tavata myös todellisuudessa.

Diasporan (suomalaisittain "Sporan") hienous piilee kuitenkin filosofiassa ja arvoissa palvelun taustalla. Kehittäjät halusivat vaihtoehdon Facebookin kömpelöille yksityisyyskäytännöille ja  henkilötiedoilla rahastamiselle. Mystinen Facebook-yhtiö omistaa kaiken omassa palvelussaan ja päätöksiä tehdään pitkälti perustaja Mark Zuckerbergin mielen mukaan. Diasporassa kuka tahansa voi perustaa oman palvelimen, jonka kautta ihmiset voivat rekisteröityä ja säilöä tietoaan. Vaikkapa yliopiston tai ammattikorkeakoulun kurssi voi tehdä oman palvelimen, eli "podin" sekä ottaa rekisteröitymisiä vastaan. Lisäksi kurssi voisi kehittää Diaspora ohjelmaa, joka perustuu avoimeen lähdekoodiin. Tässä on lista toimivista podeista.

Kyseiset podit eivät ole yksinäisiä "minidiasporia" ,vaan kaikki ovat yhteydessä toisiinsa eivätkä käyttäjät huomaa, miltä palvelimelta kukin on tullut mukaan. Jokaisella "podilla" on oma osoitteensa, eli Diasporaan ei mennä vain yhden osoitteen kautta. Suurin lienee joindiaspora.com, johon pääsee tällä hetkellä vain kutsulla. Toinen suuri pod on diasp.eu, joka on avoin ilman kutsuakin.

Sporan sisällöntuotanto ja keskustelu on vielä kovin hiljaista ja paikalla on lähinnä "varhaisia omaksujia", eräänlaisia sosiaalisen median pioneereja.  Kiinnostava piirre Sporassa on lähtökohtainen suositus jakaa kontakteja eri "listoihin" tai "verkostonäkymiin", joille voi sitten oman valinnan mukaan jakaa viestejä.  Oletusasetuksena on "työ" ja "perhe" -näkymät. Lisääkin voi tehdä. Sporassa ei puhuta kavereista, vaan kontakteista, joten kontaktipyynnöt voi hyväksyä matalammalla kynnyksellä kuin Facebookissa. Esimerkiksi Diasporan neljä perustajaa ovat hyväksyneet lähettämäni kontaktipyynnöt. Saatan olla heillä vaikkapa "omituista kieltä puhuvat tyypit" näkymässä.

Tarkemmin ajateltuna nämä kaikki tiedot ovat läsnä myös Twitterissä. Sanomalehti, Televisio, kirjat ja julkaisut. Twitter on vain kanava, jolla tieto saavuttaa kohteensa yhteisöllisesti, viraalisti, hiukan sattumanvaraisesti parvessa toimivan yhteisöllisen suodattaminen kautta. Tähän on käytetty miljoonia euroja työaikaa ympäri maailmaa. Tiedon pohjalta ihmiset luovat lisäksi uusia merkityksiä, kuten bloggaavat. Täytyy vain muistaa, että jos myös itse osallistuu, saa paremmat valtuudet tehdä nostoja yhteisestä tiedon "pörinäpadasta". Twitterissä on kyseessä  eräänlaiset ammattilaisten ja amatöörien "tiedon nyyttikestit" ja kesteillä ei tarvitse olla niin otsa rypyssä.

        1.     Vapaa-aika ja yksityishenkilö

2.     Asiantuntijaverkostoituminen

3.     Työviestintä

Mitä sinulle tulee mieleen sosiaalisesta mediasta?

Useimmat kai vastaavat, että Facebook, YouTube, blogit, Twitter ja niin edelleen. Itselläni on paha tapa suoltaa tutkijan jargoniaa sosiaalisen median teoriasta ja kaikesta. Molemmat vastaukset ovat varmasti oikeita, mutta kätkevät helposti asian ytimen verhon taakse.

Oikeasti sosiaalisessa mediassa on kyse siitä, että tehdään asioita yhdessä. Se on jakamista, keskustelua, kaveroitumista, kaverin jutuista tykkäämistä, asioiden järjestämistä yhdessä. Se, joka on hyvä sosiaalisessa mediassa, on hyvä näissä.

Useimmille yrityksille verkkoläsnäolo tarkoittaa vain firman kotisivuja. Niitä, jotka on perustettu joskus vuoden 1996 tienoilla ja uudistettu sen jälkeen kaksi tai kolme kertaa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan 66% yritysten www-sivustoista on yli 5 vuotta vanhoja ja 40% yrityksistä päivittää sivustoaan vain muutaman kerran vuodessa. Nämä lukemat kertovat siitä, että kotisivut on tehty, kun ne kerran piti tehdä, mutta niitä ei oikeasti käytetä mihinkään - varsinkaan markkinointiin tai myyntiin. Herää kysymys, onko vanhentuneista sivuista ylipäätään mitään hyötyä.

Toinen yleinen tapaus on, että sivustoa kyllä päivitetään aika-ajoin, mutta sen kävijöistä ei ole tietoa: keitä he ovat, mistä tulevat, kauanko viipyvät, mitä sivuja avaavat ja - tärkein kaikista - onko sivustolla määritelty mitään tavoitetta ja kuinka suuri osa käyttäjistä sen saavuttaa? Monessa tapauksessa sivustolla on kyllä kävijäseuranta, mutta sen raportteja ei ikinä lueta tai hyödynnetä.

Tämä blogikirjoitus notkui kovalevylläni useamman päivän. Epäilin julkaista tämän, koska n. 50 yhteistyökumppaniani työskentelee jonkin vastaavan hubin parissa ja kaikki suuttuvat minulle tämän luettuaan. Karistin kuitenkin tuon ajatuksen ja luotan siihen, että väki itse tietää milloin on tekemässä jotain todellista ja milloin fuulataan.