Blogiteksti on muokattu loppuraportin tiivistelmästä. Hanke päättyy 30.6.2011

Tavoitteet (2008):

Projektin pitkäjänteinen kehitystavoite on edistää julkisten toimijoiden kykyä hyödyntää sosiaaliseen mediaan (SoMe) sekä monimediaisiin ratkaisuihin perustuvia nettikonsepteja ja palveluita osana omaa toimintaansa. Projektin visiona on luoda sosiaalisen median ja monimedian hyödyntämisestä liiketoimintaa. Projektin tarkoitus on kehittää AV-alan yrityksien edellytyksiä sosiaalisen ja monimedian hyödyntämisessä.

SoMetime tapahtuma Aalto Design Factoryä Otaniemessä,  eroaa viestintätapahtumista ja seminaareista, joissa olen vieraillut. Osallistujien välitön suhtautuminen, mutkaton ennakkoluuloton kommunikointi ja hyväntuulisuus toivat mieleen ennemminkin musiikkifestarin, kuin bisneshenkisen markkinointiseminaarin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jälleennäkemisen iloa. Fiilistelevän koostevideon voi katsoa tästä

Ensimmäisessä Keynote puheenvuorossa Tuija Aalto hyödynsi Sana-assosiaatiopeliä, johon pystyi osallistumaan kännykällä paikan päältä. Monelle jäi mieleen esim. se, että ennen vuotta 1979 syntyneet mieltävät käsitteen "vertaisaika/social age"  "minä" -sanan kautta. Vuoden 1979 jälkeen syntyneet taas "yhteisö" -sanan kautta.  Vuotta 1979 pidetään rajapyykkinä, X ja Y sukupolvien välillä.

Nuorempi Y-sukupolvi, diginatiivit on syntynyt maailmaan, jossa Internet ja sosiaalinen media ovat yhtä itsestään selviä kuin töpselistä tuleva sähkö. Itse olen syntynyt 1977 ja ikään kuin keikun sukupolvien rajoilla. Ehdin kuitenkin nähdä ajan, jolloin nettiä ei ollut ja joka talossa oli vain yksi puhelin ja sekin "rullattavaa" mallia.

Kun väki alkaa liikehtiä tavoitteenaan kaataa vanha valta, on hallitsijan reaktio vetää kansan piuha irti netistä. Tällä yritetään ehkäistä kansalaisten järjestäytyminen sosiaalisen median avulla sekä se ettei levottomuuksiin liittyviä  kuvia ja tietoa pääse vuotamaan ulkomaille. Tässä vaiheessa alkaa kuitenkin olla jo myöhäistä. Johtaja, joka ei salli kansalleen nettiä, tulee kaatumaan. Ei siksi, että kansa raivostuisi netin katkaisemisesta, vaan se on signaali vallanpitäjien epätoivosta.  Esimerkiksi Egyptin vallankumous alkoi huhtikuun 6. nuorisoliike Facebook-yhteisöstä. Facebook tai Twitter yhteisö ei  vielä itsessään merkitse muutosta, mutta se voi voimistaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja valaa uskoa samanmielisen joukon voimasta niin, että halutaan tavata myös todellisuudessa.

Parin viime vuoden aikana suomalaisessa työelämässä olen vähitellen tottunut kuulemaan keskeisen arvoviestin, joka on sekoitus ”vanhaa hyvää maailmaa” ja kotimaista teknologiaa. Perinteinen ihmisläheinen ”oikea maailma” ja ”oikeat kohtaamiset” ovat arvossaan ja teknologialla on lähinnä se rooli, että ”onneksi se on suomalaista”.  Arvostuksen kohteet ovat ihmisten face to face tapaaminen, perinteiset muistiinpanovälineet (ruutulehtiö), tavallisien kirjojen lukeminen, neuvominen ja tietäminen (ei tekeminen). Viestintäteknologiakin on tärkeää, mutta ei siksi että se luo tehokkuutta ja on hauskaa, vaan siksi että alaa johtaa suomalainen firma.

 Tämä on yleensä kerrottu minulle, ilman että olen asiaa edes ottanut puheeksi. Monesti tämän puheen aloittamisen sytykkeeksi  on riittänyt, että olen katsonut  tapahtuman tauolla iPhonesta tai iPadista sähköpostin, Hesarin uutiset tai Twitterin, vaikka ”oikeita” ihmisiä olisi ollut lähettyvillä. Kuulen usein, että oikea kirja ei kuole koskaan ja face to face tapaamiset ovat tärkeitä.

Toisaalta Nokian kommunikaattoria näpyttelevät saavat olla rauhassa. Heidät tulkitaan ”bisneshenkisiksi” ja kiireisiksi. iPhonen/iPadin  näytöllä Twitteriä sutiva henkilö edustaa jollain tavalla vaarallista uutta maailmaa, joka ei ole Nokian insinöörin kehittämää ja avainlipulla merkittyä.

Tarkemmin ajateltuna nämä kaikki tiedot ovat läsnä myös Twitterissä. Sanomalehti, Televisio, kirjat ja julkaisut. Twitter on vain kanava, jolla tieto saavuttaa kohteensa yhteisöllisesti, viraalisti, hiukan sattumanvaraisesti parvessa toimivan yhteisöllisen suodattaminen kautta. Tähän on käytetty miljoonia euroja työaikaa ympäri maailmaa. Tiedon pohjalta ihmiset luovat lisäksi uusia merkityksiä, kuten bloggaavat. Täytyy vain muistaa, että jos myös itse osallistuu, saa paremmat valtuudet tehdä nostoja yhteisestä tiedon "pörinäpadasta". Twitterissä on kyseessä  eräänlaiset ammattilaisten ja amatöörien "tiedon nyyttikestit" ja kesteillä ei tarvitse olla niin otsa rypyssä.

iPad on saanut paljon puhetta aikaan, eikä kaikki ole ollut positiivisen innostunutta. Laitetta on pidetty täysin turhana, koska siinä ei esimerkiksi ole kunnollista näppäimistöä. Se ei siis korvaa läppäriä työvälineenä. Sillä ei voi myöskään soittaa tavallisia puheluita, johon se olisi liian kömpelö. Siinä ei ole mitään mullistavaa ohjelmaa, mitä ei jo älypuhelimissa tai tietokoneissa pyörisi. Eikä siinä ole USB-liitäntää, kameraa eikä flashiä. Onko laite siis turhake, jolla Apple-intoilijat leuhkivat?

Myöhässä tullut Suomen iPad lanseeraus ei saanut aikaan jonoja. Syy on pitkälti siinä, että tuhannet innokkaimmat hankkivat laitteensa ulkomailta jo aikaisemmin, kuten myös itse 2,5 kuukautta sitten.  Laitteita on myytiin maailmalla pelkästään ensimmäisten kuukausien aikana miljoonia kappaleita ja enemmän kuin varsinaisia mac-tietokoneita. Kyseessä on siis kiistämättä loistava innovaatio. Mielestäni laite ei ole tullut läppärin syrjäyttäjäksi, kuten on useasti mainittu.  Se on tullut täyttämään kuluttajien tarvetta, jota mikään nykyisistä laitteista, läppäri tai älypuhelimet, ei ole kunnolla täyttänyt. Sitä on voi olla vaikea ymmärää ennen kuin laitetta testaa:)  iPad yhdistää nerokkaalla tavalla älypuhelimista tutun mobiilin internetinkäytön suurempaan kapasitiiviseen kosketusnäyttöön (eli sellaiseen kosketusnäyttöön, joka oikeasti toimii). Läppärin kömpelyys ja älypuhelimen pieni näyttö on poissa. iPad  on kirja, esite ja sanomalehti yhtä aikaa. Kirjaa on pidetty kautta aikain loistavana käyttöliittymänä. Kirjan käyttöliittymä ei ole pelkästään sivujen kääntelemistä, vaan vapautta valita paikka, lukuasento ja etäisyys silmistä.  Kun haluat lopettaa, sujautat kirjan takaisin laukkuun.  Tätä kirjaa ei vain tarvitse laittaa hyllyyn pölyttymään, vaan sen sisällön voi jokainen räätälöidä haluamakseen, valittavana ei enempää tai vähempää kuin koko Internetin sisältö. Jos se ei riitä tai Flashin puute ahdistaa, voi lisäsisältöä hankkia Appstoren 300 000 applikaatiosta tai vaikkapa Amazon Kindle sähkökirjakaupasta.

Kuulin tänään ruotsinkielisen termin tablet-tietokoneelle: surfplatta! Suomessa ei vielä ole keksitty katu-uskottavaa termiä, mutta eipä noita taida vielä olla myynnissäkään kuin yksi malli.

Ipadeja on Suomessa jonkun arvion mukaan noin 15 000 kappaletta. Tuota Applen edelläkävijätuotetta odotetaan joulumarkkinoille, mutta varmaa tietoa ei vielä ole. Aivan äsken julkistettu uusi käyttis toi iLautaan ääkköset, joten toiveita on syytä pitää yllä!

        1.     Vapaa-aika ja yksityishenkilö

2.     Asiantuntijaverkostoituminen

3.     Työviestintä

Kaikki(ko) somesta seminaarin jälkeen heräsi keskustelua ”työminän” ja ”siviiliminän” erottamisesta eri Faceboook-profiileihin. Asia on mielenkiintoinen, koska yhä useampi joutuu olemaan työnsä puolesta läsnä sosiaalisessa mediassa, esim. Facebookissa. Omaa some- persoonaa, -historiaa, -verkostoa ja -elämää ei välttämättä haluta tuoda julkiseksi työn tekemisen välineeksi ja työnantajan omaisuudeksi. Se on aivan hyväksyttävää eikä siinä ole mitään pinnallista. Toteutustapa Facebookissa herätti kuitenkin keskustelua. Onko sopiva tapa Facebook-sivu, erillinen työprofiili, vai kenties listat? Sen myötä innostuin pohtimaan FB-listojen käyttöä, joka oli itsellekin hiukan tuntematon alue.

 Listoista puhuttaessa tulee helposti sävy, että ne ovat lähinnä rajoittamista varten. Asian voi nähdä myös käänteisesti, eli lista tehdään sitä varten, että sisältöä syötetään listalle tai listaa halutaan erityisesti seurata.

 Tässä pari näkökulmaa listojen hyödyntämiseen

Suomalaista teknologian käyttöä osana osana työtä, arkea ja yhteiskuntaa varjostaa välillä vakavuus, asiallisuus ja leikkimisen pelko.  Uskallan väittää näin, vaikka suomalaiset "luovan ja hullun" maineessa tavallaan ovatkin. Siinä mielessä ei ole yllätys, että älypuhelinbusinekseen ja -suunnitteluun voimakkaasti vaikuttanut iPhone ei tullut Suomesta. Siitä tuli menestys juuri leikillisyyden, ei suinkaan ”asiallisen” ja kiireisen busineksen kautta.

Sosiaalinen media ja älypuhelinten hyödyntäminen tuntuu olevan Suomessa hivenen jälkijunassa. Siihen on useita syitä, mutta osittain se voi liittyä suomalaiseen leikin vähättelyyn. Jos naputtelet puhelimella Twitter-raporttia ja hauskoja valokuvia seminaarista, ilmoitat sijaintisi Pizzeriasta  Foursquare-palvelussa tai vaikkapa esittelet näytöltä sähköistä olut-tuoppia, saatat leimaantua helppoheikiksi, joka leikkii eikä varaudu pahimman varalle tai kunnioita sitä, että sota ja katovuodet olivat täällä ihan vasta. Kylmä talvi on läsnä vieläkin.

Suomessa on soveliasta välttää turhaa höpötystä ja odottaa Viranomaisten varoitustekstiviestiä  Tai oikeastaan odottaa sen valmistumista.