Blogiteksti on muokattu loppuraportin tiivistelmästä. Hanke päättyy 30.6.2011

Tavoitteet (2008):

Projektin pitkäjänteinen kehitystavoite on edistää julkisten toimijoiden kykyä hyödyntää sosiaaliseen mediaan (SoMe) sekä monimediaisiin ratkaisuihin perustuvia nettikonsepteja ja palveluita osana omaa toimintaansa. Projektin visiona on luoda sosiaalisen median ja monimedian hyödyntämisestä liiketoimintaa. Projektin tarkoitus on kehittää AV-alan yrityksien edellytyksiä sosiaalisen ja monimedian hyödyntämisessä.

SoMetime tapahtuma Aalto Design Factoryä Otaniemessä,  eroaa viestintätapahtumista ja seminaareista, joissa olen vieraillut. Osallistujien välitön suhtautuminen, mutkaton ennakkoluuloton kommunikointi ja hyväntuulisuus toivat mieleen ennemminkin musiikkifestarin, kuin bisneshenkisen markkinointiseminaarin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jälleennäkemisen iloa. Fiilistelevän koostevideon voi katsoa tästä

Ensimmäisessä Keynote puheenvuorossa Tuija Aalto hyödynsi Sana-assosiaatiopeliä, johon pystyi osallistumaan kännykällä paikan päältä. Monelle jäi mieleen esim. se, että ennen vuotta 1979 syntyneet mieltävät käsitteen "vertaisaika/social age"  "minä" -sanan kautta. Vuoden 1979 jälkeen syntyneet taas "yhteisö" -sanan kautta.  Vuotta 1979 pidetään rajapyykkinä, X ja Y sukupolvien välillä.

Nuorempi Y-sukupolvi, diginatiivit on syntynyt maailmaan, jossa Internet ja sosiaalinen media ovat yhtä itsestään selviä kuin töpselistä tuleva sähkö. Itse olen syntynyt 1977 ja ikään kuin keikun sukupolvien rajoilla. Ehdin kuitenkin nähdä ajan, jolloin nettiä ei ollut ja joka talossa oli vain yksi puhelin ja sekin "rullattavaa" mallia.

Pieni amerikkalainen Dessert Gallery -kahvilaketju päivittää Facebook-sivuaan useita kertoja päivässä. Kahvilan asiakkaista tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että "Facebook-asiakkaat" kävivät kahviloissa kuukausittain 36% useammin ja käyttivät käynneillään rahaa 33% enemmän kuin muut asiakkaat. Lisäksi tutkijat arvioivat heidät 41% uskollisemmiksi asiakkaiksi kuin muut. Tätä kirjoittaessa Dessert Gallerylla on 1664 "tykkääjää".

Dessert Galleryn tapaisia menestystarinoita ei Suomesta vielä juurikaan löydy. Facebook ja muut sosiaalisen median palvelut kyllä kiinnostavat suomalaisyrityksiä. Uusimman mainosbarometrin mukaan jopa 94% yrityksistä aikoo hyödyntää sosiaalista mediaa markkinoinnissa vuonna 2011. Vuosi sitten vastaava luku oli 65%. Markkinointi on silti vain yksi monista asioista, johon sosiaalista mediaa voi käyttää.

Sosiaalisen median käyttäjät osaavat itse kertoa, mitä he yrityksiltä haluavat. Alle 35-vuotiaista peräti 85% toivottaa yritykset tervetulleiksi esimerkiksi Facebookiin, Twitteriin ja Youtubeen (Webtrends, 10/2009). Vastaajat toivoivat, että yritykset käyttäisivät sosiaalista mediaa ymmärtääkseen paremmin asiakkaitaan (67%), uusista tuotteista tiedottamiseen (64%), tarjotakseen parempia palveluita (58%), keskustellakseen ongelmista (55%) sekä ottaakseen käyttäjät mukaan tuotteiden ja palveluiden suunnitteluun (52%).

Jos sosiaalista mediaa käytetään vain markkinointiin, jätetään suuri osa sen mahdollisuuksista käyttämättä. Käyttäjien toivomat paremmat palvelut, ongelmista kekusteleminen ja mahdollisuus osallistua tuotekehitykseen ovat selvääkin selvempi viesti siitä, että yritysten toiminnassa on rutkasti parannettavaa. Kilpailukyvystään huolehtivien yritysten luulisi tarttuvan mahdollisuuteen saada käyttäjiä mukaan kehitystyöhön - ja sitä myötä asiakkaikseen. Yrityksillä ja asiakkailla on loppujen lopuksi yhteinen tavoite: mahdollisimman hyvät tuotteet ja palvelut.

Suomalaista teknologian käyttöä osana osana työtä, arkea ja yhteiskuntaa varjostaa välillä vakavuus, asiallisuus ja leikkimisen pelko.  Uskallan väittää näin, vaikka suomalaiset "luovan ja hullun" maineessa tavallaan ovatkin. Siinä mielessä ei ole yllätys, että älypuhelinbusinekseen ja -suunnitteluun voimakkaasti vaikuttanut iPhone ei tullut Suomesta. Siitä tuli menestys juuri leikillisyyden, ei suinkaan ”asiallisen” ja kiireisen busineksen kautta.

Sosiaalinen media ja älypuhelinten hyödyntäminen tuntuu olevan Suomessa hivenen jälkijunassa. Siihen on useita syitä, mutta osittain se voi liittyä suomalaiseen leikin vähättelyyn. Jos naputtelet puhelimella Twitter-raporttia ja hauskoja valokuvia seminaarista, ilmoitat sijaintisi Pizzeriasta  Foursquare-palvelussa tai vaikkapa esittelet näytöltä sähköistä olut-tuoppia, saatat leimaantua helppoheikiksi, joka leikkii eikä varaudu pahimman varalle tai kunnioita sitä, että sota ja katovuodet olivat täällä ihan vasta. Kylmä talvi on läsnä vieläkin.

Suomessa on soveliasta välttää turhaa höpötystä ja odottaa Viranomaisten varoitustekstiviestiä  Tai oikeastaan odottaa sen valmistumista.

Anthony Okuogume

 kirjoittaja toimii liiketoimintaosaaminen yliopettajana Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa