Blogiteksti on muokattu loppuraportin tiivistelmästä. Hanke päättyy 30.6.2011

Tavoitteet (2008):

Projektin pitkäjänteinen kehitystavoite on edistää julkisten toimijoiden kykyä hyödyntää sosiaaliseen mediaan (SoMe) sekä monimediaisiin ratkaisuihin perustuvia nettikonsepteja ja palveluita osana omaa toimintaansa. Projektin visiona on luoda sosiaalisen median ja monimedian hyödyntämisestä liiketoimintaa. Projektin tarkoitus on kehittää AV-alan yrityksien edellytyksiä sosiaalisen ja monimedian hyödyntämisessä.

SoMetime tapahtuma Aalto Design Factoryä Otaniemessä,  eroaa viestintätapahtumista ja seminaareista, joissa olen vieraillut. Osallistujien välitön suhtautuminen, mutkaton ennakkoluuloton kommunikointi ja hyväntuulisuus toivat mieleen ennemminkin musiikkifestarin, kuin bisneshenkisen markkinointiseminaarin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jälleennäkemisen iloa. Fiilistelevän koostevideon voi katsoa tästä

Ensimmäisessä Keynote puheenvuorossa Tuija Aalto hyödynsi Sana-assosiaatiopeliä, johon pystyi osallistumaan kännykällä paikan päältä. Monelle jäi mieleen esim. se, että ennen vuotta 1979 syntyneet mieltävät käsitteen "vertaisaika/social age"  "minä" -sanan kautta. Vuoden 1979 jälkeen syntyneet taas "yhteisö" -sanan kautta.  Vuotta 1979 pidetään rajapyykkinä, X ja Y sukupolvien välillä.

Nuorempi Y-sukupolvi, diginatiivit on syntynyt maailmaan, jossa Internet ja sosiaalinen media ovat yhtä itsestään selviä kuin töpselistä tuleva sähkö. Itse olen syntynyt 1977 ja ikään kuin keikun sukupolvien rajoilla. Ehdin kuitenkin nähdä ajan, jolloin nettiä ei ollut ja joka talossa oli vain yksi puhelin ja sekin "rullattavaa" mallia.

iPad on saanut paljon puhetta aikaan, eikä kaikki ole ollut positiivisen innostunutta. Laitetta on pidetty täysin turhana, koska siinä ei esimerkiksi ole kunnollista näppäimistöä. Se ei siis korvaa läppäriä työvälineenä. Sillä ei voi myöskään soittaa tavallisia puheluita, johon se olisi liian kömpelö. Siinä ei ole mitään mullistavaa ohjelmaa, mitä ei jo älypuhelimissa tai tietokoneissa pyörisi. Eikä siinä ole USB-liitäntää, kameraa eikä flashiä. Onko laite siis turhake, jolla Apple-intoilijat leuhkivat?

Myöhässä tullut Suomen iPad lanseeraus ei saanut aikaan jonoja. Syy on pitkälti siinä, että tuhannet innokkaimmat hankkivat laitteensa ulkomailta jo aikaisemmin, kuten myös itse 2,5 kuukautta sitten.  Laitteita on myytiin maailmalla pelkästään ensimmäisten kuukausien aikana miljoonia kappaleita ja enemmän kuin varsinaisia mac-tietokoneita. Kyseessä on siis kiistämättä loistava innovaatio. Mielestäni laite ei ole tullut läppärin syrjäyttäjäksi, kuten on useasti mainittu.  Se on tullut täyttämään kuluttajien tarvetta, jota mikään nykyisistä laitteista, läppäri tai älypuhelimet, ei ole kunnolla täyttänyt. Sitä on voi olla vaikea ymmärää ennen kuin laitetta testaa:)  iPad yhdistää nerokkaalla tavalla älypuhelimista tutun mobiilin internetinkäytön suurempaan kapasitiiviseen kosketusnäyttöön (eli sellaiseen kosketusnäyttöön, joka oikeasti toimii). Läppärin kömpelyys ja älypuhelimen pieni näyttö on poissa. iPad  on kirja, esite ja sanomalehti yhtä aikaa. Kirjaa on pidetty kautta aikain loistavana käyttöliittymänä. Kirjan käyttöliittymä ei ole pelkästään sivujen kääntelemistä, vaan vapautta valita paikka, lukuasento ja etäisyys silmistä.  Kun haluat lopettaa, sujautat kirjan takaisin laukkuun.  Tätä kirjaa ei vain tarvitse laittaa hyllyyn pölyttymään, vaan sen sisällön voi jokainen räätälöidä haluamakseen, valittavana ei enempää tai vähempää kuin koko Internetin sisältö. Jos se ei riitä tai Flashin puute ahdistaa, voi lisäsisältöä hankkia Appstoren 300 000 applikaatiosta tai vaikkapa Amazon Kindle sähkökirjakaupasta.

Kuulin tänään ruotsinkielisen termin tablet-tietokoneelle: surfplatta! Suomessa ei vielä ole keksitty katu-uskottavaa termiä, mutta eipä noita taida vielä olla myynnissäkään kuin yksi malli.

Ipadeja on Suomessa jonkun arvion mukaan noin 15 000 kappaletta. Tuota Applen edelläkävijätuotetta odotetaan joulumarkkinoille, mutta varmaa tietoa ei vielä ole. Aivan äsken julkistettu uusi käyttis toi iLautaan ääkköset, joten toiveita on syytä pitää yllä!

Terveisiä Belgiasta, EuroITV konfrenssista. Leuven oli leppoisa yliopistokaupunki, jonka katukuvassa opiskelijoiden läsnäolo näkyi. Ikäjakauma oli nuori, kirjakauppoja oli joka kulmalle. Myös terasseja oli paljon, niissä väki joi kuitenkin maltillisesti limsaa tai Stella Artois:ia pienistä kolmen desin tuopeista. Stella on muuten paikallinen olut.

Viittaan tässä tekstissä videoon, joka on julkaistu jo aikaisemmin kanavalla. Mieleen jäi esim. viimeisenä päivänä Jan Van Bogaertin (Alcatel Lucent) puheenvuoro 3cm 30cm ja 3 m elämyksestä, jolla hän viittasi kännykän, tietokoneen ja television näyttöihin. Näiltä näytöiltä interaktiivista sisältöä katsellaan. Laitteet ovat lisäksi yhteydessä toisiinsa ja sisältö liikkuu laitteesta toiseen, miten ja kuinka käyttäjäystävällisesti, siinä vasta kysymys. "User experience" olikin keskeinen teema konferenssissa. En mene siihen kuitenkaan syvemmälle.

Sosiaalisen median palveluissa tulee nykyään olla jollain tasolla mukana, mikäli niistä haluaa jotain sanoa, puolesta tai vastaan.  Pelkkä kirjojen tai lehtikirjoitusten lukeminen aiheesta ei anna todellista kuvaa. Kyseessä ei ole ohimenevä kupla, vaan vallankumous. Tieto ja kokemukset sosiaalisen  median kehittämisestä  eivät asu vain asiantuntijoiden päässä, vaan ovat kaikkien ulottuvilla. Jokainen voi perustaa oman nettitv-kanavan tai muotiblogin omalta kotisohvaltaan, ilmaiseksi, ilman koodaustaitoja ihan itsekseen. Tavalliselle käyttäjälle tarjotaan nykyään mahdollisuuksia, jotka vain muutama vuosi sitten olivat vain ammattilaisten käsissä. Ammattilaisten rooli ei ole kadonnut, se on muuttunut ja muuttuu edelleen. On muodostumassa käyttäjien tuotanto ja ammattilaisten tuotanto ja nämä elävät täysin sulassa sovussa keskenään, joskin käymistilassa.