Blogiteksti on muokattu loppuraportin tiivistelmästä. Hanke päättyy 30.6.2011

Tavoitteet (2008):

Projektin pitkäjänteinen kehitystavoite on edistää julkisten toimijoiden kykyä hyödyntää sosiaaliseen mediaan (SoMe) sekä monimediaisiin ratkaisuihin perustuvia nettikonsepteja ja palveluita osana omaa toimintaansa. Projektin visiona on luoda sosiaalisen median ja monimedian hyödyntämisestä liiketoimintaa. Projektin tarkoitus on kehittää AV-alan yrityksien edellytyksiä sosiaalisen ja monimedian hyödyntämisessä.

SoMetime tapahtuma Aalto Design Factoryä Otaniemessä,  eroaa viestintätapahtumista ja seminaareista, joissa olen vieraillut. Osallistujien välitön suhtautuminen, mutkaton ennakkoluuloton kommunikointi ja hyväntuulisuus toivat mieleen ennemminkin musiikkifestarin, kuin bisneshenkisen markkinointiseminaarin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jälleennäkemisen iloa. Fiilistelevän koostevideon voi katsoa tästä

Ensimmäisessä Keynote puheenvuorossa Tuija Aalto hyödynsi Sana-assosiaatiopeliä, johon pystyi osallistumaan kännykällä paikan päältä. Monelle jäi mieleen esim. se, että ennen vuotta 1979 syntyneet mieltävät käsitteen "vertaisaika/social age"  "minä" -sanan kautta. Vuoden 1979 jälkeen syntyneet taas "yhteisö" -sanan kautta.  Vuotta 1979 pidetään rajapyykkinä, X ja Y sukupolvien välillä.

Nuorempi Y-sukupolvi, diginatiivit on syntynyt maailmaan, jossa Internet ja sosiaalinen media ovat yhtä itsestään selviä kuin töpselistä tuleva sähkö. Itse olen syntynyt 1977 ja ikään kuin keikun sukupolvien rajoilla. Ehdin kuitenkin nähdä ajan, jolloin nettiä ei ollut ja joka talossa oli vain yksi puhelin ja sekin "rullattavaa" mallia.

iPad on saanut paljon puhetta aikaan, eikä kaikki ole ollut positiivisen innostunutta. Laitetta on pidetty täysin turhana, koska siinä ei esimerkiksi ole kunnollista näppäimistöä. Se ei siis korvaa läppäriä työvälineenä. Sillä ei voi myöskään soittaa tavallisia puheluita, johon se olisi liian kömpelö. Siinä ei ole mitään mullistavaa ohjelmaa, mitä ei jo älypuhelimissa tai tietokoneissa pyörisi. Eikä siinä ole USB-liitäntää, kameraa eikä flashiä. Onko laite siis turhake, jolla Apple-intoilijat leuhkivat?

Myöhässä tullut Suomen iPad lanseeraus ei saanut aikaan jonoja. Syy on pitkälti siinä, että tuhannet innokkaimmat hankkivat laitteensa ulkomailta jo aikaisemmin, kuten myös itse 2,5 kuukautta sitten.  Laitteita on myytiin maailmalla pelkästään ensimmäisten kuukausien aikana miljoonia kappaleita ja enemmän kuin varsinaisia mac-tietokoneita. Kyseessä on siis kiistämättä loistava innovaatio. Mielestäni laite ei ole tullut läppärin syrjäyttäjäksi, kuten on useasti mainittu.  Se on tullut täyttämään kuluttajien tarvetta, jota mikään nykyisistä laitteista, läppäri tai älypuhelimet, ei ole kunnolla täyttänyt. Sitä on voi olla vaikea ymmärää ennen kuin laitetta testaa:)  iPad yhdistää nerokkaalla tavalla älypuhelimista tutun mobiilin internetinkäytön suurempaan kapasitiiviseen kosketusnäyttöön (eli sellaiseen kosketusnäyttöön, joka oikeasti toimii). Läppärin kömpelyys ja älypuhelimen pieni näyttö on poissa. iPad  on kirja, esite ja sanomalehti yhtä aikaa. Kirjaa on pidetty kautta aikain loistavana käyttöliittymänä. Kirjan käyttöliittymä ei ole pelkästään sivujen kääntelemistä, vaan vapautta valita paikka, lukuasento ja etäisyys silmistä.  Kun haluat lopettaa, sujautat kirjan takaisin laukkuun.  Tätä kirjaa ei vain tarvitse laittaa hyllyyn pölyttymään, vaan sen sisällön voi jokainen räätälöidä haluamakseen, valittavana ei enempää tai vähempää kuin koko Internetin sisältö. Jos se ei riitä tai Flashin puute ahdistaa, voi lisäsisältöä hankkia Appstoren 300 000 applikaatiosta tai vaikkapa Amazon Kindle sähkökirjakaupasta.

Pieni amerikkalainen Dessert Gallery -kahvilaketju päivittää Facebook-sivuaan useita kertoja päivässä. Kahvilan asiakkaista tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että "Facebook-asiakkaat" kävivät kahviloissa kuukausittain 36% useammin ja käyttivät käynneillään rahaa 33% enemmän kuin muut asiakkaat. Lisäksi tutkijat arvioivat heidät 41% uskollisemmiksi asiakkaiksi kuin muut. Tätä kirjoittaessa Dessert Gallerylla on 1664 "tykkääjää".

Dessert Galleryn tapaisia menestystarinoita ei Suomesta vielä juurikaan löydy. Facebook ja muut sosiaalisen median palvelut kyllä kiinnostavat suomalaisyrityksiä. Uusimman mainosbarometrin mukaan jopa 94% yrityksistä aikoo hyödyntää sosiaalista mediaa markkinoinnissa vuonna 2011. Vuosi sitten vastaava luku oli 65%. Markkinointi on silti vain yksi monista asioista, johon sosiaalista mediaa voi käyttää.

Sosiaalisen median käyttäjät osaavat itse kertoa, mitä he yrityksiltä haluavat. Alle 35-vuotiaista peräti 85% toivottaa yritykset tervetulleiksi esimerkiksi Facebookiin, Twitteriin ja Youtubeen (Webtrends, 10/2009). Vastaajat toivoivat, että yritykset käyttäisivät sosiaalista mediaa ymmärtääkseen paremmin asiakkaitaan (67%), uusista tuotteista tiedottamiseen (64%), tarjotakseen parempia palveluita (58%), keskustellakseen ongelmista (55%) sekä ottaakseen käyttäjät mukaan tuotteiden ja palveluiden suunnitteluun (52%).

Jos sosiaalista mediaa käytetään vain markkinointiin, jätetään suuri osa sen mahdollisuuksista käyttämättä. Käyttäjien toivomat paremmat palvelut, ongelmista kekusteleminen ja mahdollisuus osallistua tuotekehitykseen ovat selvääkin selvempi viesti siitä, että yritysten toiminnassa on rutkasti parannettavaa. Kilpailukyvystään huolehtivien yritysten luulisi tarttuvan mahdollisuuteen saada käyttäjiä mukaan kehitystyöhön - ja sitä myötä asiakkaikseen. Yrityksillä ja asiakkailla on loppujen lopuksi yhteinen tavoite: mahdollisimman hyvät tuotteet ja palvelut.

Antoisan asiasisällön lisäksi, mistä tulemme raportoimaan lähiaikoina lisää, New Yorkin Web 2.0 expo tarjosi mahdollisuuden yhdysvaltalaisen sosiaalisen median tekijöiden kulttuurin havainnointiin. Kokonaisvaikutelmassa pisti silmään se, ettei alojen välisiä raja-aitoja samalla tavalla ollut kuin kotimaassa. Suomessa insinöörit, viestinnän ammattilaiset, liiketoiminnan osaajat, It-osaajat, design osaajat, median osaajat yms. yms. vahtivat omaa tonttiaan kuin kalleinta aarrettaan ikään kuin identiteetti menisi sirpaleiksi vähäisestäkin yhteistyöstä toisen alan kanssa tai leimaantumisesta toiseen alaan. Identiteetti muovataan liikaa sen varaan, ”mitä ei olla”. Kulttuurialan ja taiteen opiskelijat tekevät pitkin hampain yhteistyötä bisneksen kanssa. Tekninen alan näkee taiteen osaajat helposti haihattelijoina.

Ehkäpä sosiaalinen media on suomalaisille vaikea pähkinä pureskeltavaksi juuri siksi, että sitä ei ole helppo sijoittaa minkään alan erityisosaamiseksi, omaisuudeksi tai reviiriksi, vaan se sisältää lähes kaiken. Osaamisalueet ja tarpeet risteilevät vapaasti, viestinnän, teknologian, ohjelmiston, laitteiston, bisneksen, muotoilun tms. välillä, eikä se tuntunut haittaavan ketään Web 2.0 expossa. Tapahtumassa saattoi kulkea IPhonen applikaatioita käsittelevästä sessiosta sosiaalisen median tulevaisuutta käsittelevään keskusteluun ja kaikki tuntuivat ymmärtävän, miten kokonaisuus liittyy yhteen. Myös esitysten pitäjät vierailivat  ahkerasti osallistujan roolissa nimenomaan näissä keskustelusessioissa (kuva alla). 

 

Ennen johtajat kirjoittivat viestinsä paperille. Kekkosella oli myllykirjeet, jotka tulivat yleensä vain vastaanottajiensa tietoon. Mainostoimisto Ogilvyn perustaja David Ogilvy puolestaan kirjoitti huomaamistaan epäkohdista muistioita, jotka tulivat koko henkilökunnan luettavaksi. Siitä ei ollut enää pitkä matka nykyajan johtajan viestintävälineeseen: blogiin.

Blogin lyhyt määritelmä on, että se on netissä aikajärjestyksessä julkaistuja kirjoituksia. Lisäksi blogiin kuuluu olennaisena osana kommentointitoiminto, joka tekee viestinnästä kahdensuuntaista. Blogin aihe ja tarkoitus voi olla mikä vain. Johtamiseen blogi sopii erinomaisen hyvin.

Johtamisessa on tavoitteita. Blogin kautta johtaja voi pohtia organisaation tilaa ja mihin suuntaan sen pitäisi kehittyä. Kyse on siis visioiden aukikirjoittamisesta, mutta sellainen kieli ei sovi blogiin alkuunkaan. Blogissa kirjoitetaan muille ihmisille omista ajatuksista omin sanoin. Siitä on sekin hyöty, että asioista kirjoittamalla ne yleensä kirkastuvat itsellekin - nimittäin ruohonjuuritasolla: miten selitän tämän niin, että muutkin ymmärtävät.

Kokosin tähän muutaman ajatuksen, joilla voi yrittää rationalisoida sosiaalisen median palveluiden parissa kulutettua aikaa. Näiden vinkkien tarkoitus on auttaa saamaan somesta ilo ja hyöty irti, ilman, että se syö aikaa ja keskittymistä liikaa.

 

 1.     Yritä keskittyä

 

 

Tämä blogikirjoitus notkui kovalevylläni useamman päivän. Epäilin julkaista tämän, koska n. 50 yhteistyökumppaniani työskentelee jonkin vastaavan hubin parissa ja kaikki suuttuvat minulle tämän luettuaan. Karistin kuitenkin tuon ajatuksen ja luotan siihen, että väki itse tietää milloin on tekemässä jotain todellista ja milloin fuulataan.

Kemi-Tornion Ammattikorkeakoulussa on siirrytty vuosi vuodelta enemmän tekemään suoria audiovisuaalisia lähetyksiä netissä. Lähetyksiä voi katsoa mistä päin maailmaa tahansa, kunhan nettiyhteys löytyy. Sivustolla www.avmagneetti.fi on oma Live-välilehti, jonne aika-ajoin lähetetään suoraa nettistreamia erilaisista tapahtumista äänen ja kuvan kera. Lähetykset myös nauhoitetaan, ja niitä voi käydä katsomassa samalla sivustolla jälkeenpäin. Varsinkin Uutis- ja ajankohtais -välilehdessä näitä lähetyksiä on paljon.

Tänä syksynä viestinnän opiskelijat ovat tehneet jo useita suoria lähetyksiä, ja sen mahdollistaa Anycast -niminen kannettava lähetysyksikkö, ja siihen kytkettävät videokamerat sekä mikrofonit. Näin Anycast voi lähettää suoraa kuvaa ja ääntä internettiin. Mutta laadullisesti hyvää ja monipuolista nettilähetystä ei saada aikaiseksi ilman suurta työporukkaa. Sen näkee jo siitä, kuinka pitkät lopputekstit näiden lähetysten perässä on.

Esimerkkinä voitte katsoa avmagneetin sivuilta syyskuun 9. päivä olleen Liikepäivän suoran lähetyksen Rajalla På Gränsen kauppakeskuksesta tästä linkistä: http://www.avmagneetti.fi/?videoId=8165251

Ari Alm, kirjoittaja on Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun viestinnän yliopettaja

Verkkomedia on meillä Suomessa se media, joka kasvaa vuodesta toiseen. Tilastokeskuksen mukaan yli 80% suomalaisista käyttää nettiä päivittäin. Aktiivisin käyttäjäryhmä ovat 25-34-vuotiaat, eikä suinkaan kouluikäinen nuoriso. Käytännössä kaikki alle 55-vuotiaat suomalaiset käyttävät säännöllisesti nettiä.

Internetin yleisimmät käyttömuodot ovat sähköposti, pankkiasiointi sekä tavaroita ja palveluja koskeva tiedonetsintä. Myös aikuisväestö käyttää tänään nettiä yhä enemmän ja enemmän sosiaalisen median yhteisöllisyyteen, facebookissa ja muissa verkkoyhteisöissä pöhisemiseen.