Blogiteksti on muokattu loppuraportin tiivistelmästä. Hanke päättyy 30.6.2011

Tavoitteet (2008):

Projektin pitkäjänteinen kehitystavoite on edistää julkisten toimijoiden kykyä hyödyntää sosiaaliseen mediaan (SoMe) sekä monimediaisiin ratkaisuihin perustuvia nettikonsepteja ja palveluita osana omaa toimintaansa. Projektin visiona on luoda sosiaalisen median ja monimedian hyödyntämisestä liiketoimintaa. Projektin tarkoitus on kehittää AV-alan yrityksien edellytyksiä sosiaalisen ja monimedian hyödyntämisessä.

SoMetime tapahtuma Aalto Design Factoryä Otaniemessä,  eroaa viestintätapahtumista ja seminaareista, joissa olen vieraillut. Osallistujien välitön suhtautuminen, mutkaton ennakkoluuloton kommunikointi ja hyväntuulisuus toivat mieleen ennemminkin musiikkifestarin, kuin bisneshenkisen markkinointiseminaarin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua ja jälleennäkemisen iloa. Fiilistelevän koostevideon voi katsoa tästä

Ensimmäisessä Keynote puheenvuorossa Tuija Aalto hyödynsi Sana-assosiaatiopeliä, johon pystyi osallistumaan kännykällä paikan päältä. Monelle jäi mieleen esim. se, että ennen vuotta 1979 syntyneet mieltävät käsitteen "vertaisaika/social age"  "minä" -sanan kautta. Vuoden 1979 jälkeen syntyneet taas "yhteisö" -sanan kautta.  Vuotta 1979 pidetään rajapyykkinä, X ja Y sukupolvien välillä.

Nuorempi Y-sukupolvi, diginatiivit on syntynyt maailmaan, jossa Internet ja sosiaalinen media ovat yhtä itsestään selviä kuin töpselistä tuleva sähkö. Itse olen syntynyt 1977 ja ikään kuin keikun sukupolvien rajoilla. Ehdin kuitenkin nähdä ajan, jolloin nettiä ei ollut ja joka talossa oli vain yksi puhelin ja sekin "rullattavaa" mallia.

Parin viime vuoden aikana suomalaisessa työelämässä olen vähitellen tottunut kuulemaan keskeisen arvoviestin, joka on sekoitus ”vanhaa hyvää maailmaa” ja kotimaista teknologiaa. Perinteinen ihmisläheinen ”oikea maailma” ja ”oikeat kohtaamiset” ovat arvossaan ja teknologialla on lähinnä se rooli, että ”onneksi se on suomalaista”.  Arvostuksen kohteet ovat ihmisten face to face tapaaminen, perinteiset muistiinpanovälineet (ruutulehtiö), tavallisien kirjojen lukeminen, neuvominen ja tietäminen (ei tekeminen). Viestintäteknologiakin on tärkeää, mutta ei siksi että se luo tehokkuutta ja on hauskaa, vaan siksi että alaa johtaa suomalainen firma.

 Tämä on yleensä kerrottu minulle, ilman että olen asiaa edes ottanut puheeksi. Monesti tämän puheen aloittamisen sytykkeeksi  on riittänyt, että olen katsonut  tapahtuman tauolla iPhonesta tai iPadista sähköpostin, Hesarin uutiset tai Twitterin, vaikka ”oikeita” ihmisiä olisi ollut lähettyvillä. Kuulen usein, että oikea kirja ei kuole koskaan ja face to face tapaamiset ovat tärkeitä.

Toisaalta Nokian kommunikaattoria näpyttelevät saavat olla rauhassa. Heidät tulkitaan ”bisneshenkisiksi” ja kiireisiksi. iPhonen/iPadin  näytöllä Twitteriä sutiva henkilö edustaa jollain tavalla vaarallista uutta maailmaa, joka ei ole Nokian insinöörin kehittämää ja avainlipulla merkittyä.

iPad on saanut paljon puhetta aikaan, eikä kaikki ole ollut positiivisen innostunutta. Laitetta on pidetty täysin turhana, koska siinä ei esimerkiksi ole kunnollista näppäimistöä. Se ei siis korvaa läppäriä työvälineenä. Sillä ei voi myöskään soittaa tavallisia puheluita, johon se olisi liian kömpelö. Siinä ei ole mitään mullistavaa ohjelmaa, mitä ei jo älypuhelimissa tai tietokoneissa pyörisi. Eikä siinä ole USB-liitäntää, kameraa eikä flashiä. Onko laite siis turhake, jolla Apple-intoilijat leuhkivat?

Myöhässä tullut Suomen iPad lanseeraus ei saanut aikaan jonoja. Syy on pitkälti siinä, että tuhannet innokkaimmat hankkivat laitteensa ulkomailta jo aikaisemmin, kuten myös itse 2,5 kuukautta sitten.  Laitteita on myytiin maailmalla pelkästään ensimmäisten kuukausien aikana miljoonia kappaleita ja enemmän kuin varsinaisia mac-tietokoneita. Kyseessä on siis kiistämättä loistava innovaatio. Mielestäni laite ei ole tullut läppärin syrjäyttäjäksi, kuten on useasti mainittu.  Se on tullut täyttämään kuluttajien tarvetta, jota mikään nykyisistä laitteista, läppäri tai älypuhelimet, ei ole kunnolla täyttänyt. Sitä on voi olla vaikea ymmärää ennen kuin laitetta testaa:)  iPad yhdistää nerokkaalla tavalla älypuhelimista tutun mobiilin internetinkäytön suurempaan kapasitiiviseen kosketusnäyttöön (eli sellaiseen kosketusnäyttöön, joka oikeasti toimii). Läppärin kömpelyys ja älypuhelimen pieni näyttö on poissa. iPad  on kirja, esite ja sanomalehti yhtä aikaa. Kirjaa on pidetty kautta aikain loistavana käyttöliittymänä. Kirjan käyttöliittymä ei ole pelkästään sivujen kääntelemistä, vaan vapautta valita paikka, lukuasento ja etäisyys silmistä.  Kun haluat lopettaa, sujautat kirjan takaisin laukkuun.  Tätä kirjaa ei vain tarvitse laittaa hyllyyn pölyttymään, vaan sen sisällön voi jokainen räätälöidä haluamakseen, valittavana ei enempää tai vähempää kuin koko Internetin sisältö. Jos se ei riitä tai Flashin puute ahdistaa, voi lisäsisältöä hankkia Appstoren 300 000 applikaatiosta tai vaikkapa Amazon Kindle sähkökirjakaupasta.

Olen jakanut sosiaalisen median palvelut ja viestinnän kolmeen osa-alueeseen, sen suhteen millä tavalla olen läsnä sosiaalisessa mediassa. Samantapaisesta jaosta mm. Tuija Aalto kertonut omassa esityksessään. 

        1.     Vapaa-aika ja yksityishenkilö

2.     Asiantuntijaverkostoituminen

3.     Työviestintä

Ennen johtajat kirjoittivat viestinsä paperille. Kekkosella oli myllykirjeet, jotka tulivat yleensä vain vastaanottajiensa tietoon. Mainostoimisto Ogilvyn perustaja David Ogilvy puolestaan kirjoitti huomaamistaan epäkohdista muistioita, jotka tulivat koko henkilökunnan luettavaksi. Siitä ei ollut enää pitkä matka nykyajan johtajan viestintävälineeseen: blogiin.

Blogin lyhyt määritelmä on, että se on netissä aikajärjestyksessä julkaistuja kirjoituksia. Lisäksi blogiin kuuluu olennaisena osana kommentointitoiminto, joka tekee viestinnästä kahdensuuntaista. Blogin aihe ja tarkoitus voi olla mikä vain. Johtamiseen blogi sopii erinomaisen hyvin.

Johtamisessa on tavoitteita. Blogin kautta johtaja voi pohtia organisaation tilaa ja mihin suuntaan sen pitäisi kehittyä. Kyse on siis visioiden aukikirjoittamisesta, mutta sellainen kieli ei sovi blogiin alkuunkaan. Blogissa kirjoitetaan muille ihmisille omista ajatuksista omin sanoin. Siitä on sekin hyöty, että asioista kirjoittamalla ne yleensä kirkastuvat itsellekin - nimittäin ruohonjuuritasolla: miten selitän tämän niin, että muutkin ymmärtävät.

 Kirjoitus on julkaistu Pohjolan Sanomien pääkirjoitussivulla 17.3.10 

Ensimmäiset suomalaiset edeltäkävijät  ovat olleet Facebookissa kolmisen vuotta. Maailmalla  palvelun käyttäjiä on 350 miljoonaa.  Kaikki eivät mene Facebookiin koskaan, mutta lähes jokaisella on siitä mielipide. 1,5 miljoonan suomalaisen käyttämän Facebookin rinnalla on totuttu mainitsemaan eräänlaisena aisaparina Twitter. Mikä tämä Facebookin "haastaja" oikein sitten on? Facebook on ollut hämmentävän suuri ja nopea ilmiö. Twitterin suosio ei ole maassamme lähelläkään Facebookin lukuja, mutta tunnettu sen nimi kuitenkin on.

 

Kemi-Tornion Ammattikorkeakoulussa on siirrytty vuosi vuodelta enemmän tekemään suoria audiovisuaalisia lähetyksiä netissä. Lähetyksiä voi katsoa mistä päin maailmaa tahansa, kunhan nettiyhteys löytyy. Sivustolla www.avmagneetti.fi on oma Live-välilehti, jonne aika-ajoin lähetetään suoraa nettistreamia erilaisista tapahtumista äänen ja kuvan kera. Lähetykset myös nauhoitetaan, ja niitä voi käydä katsomassa samalla sivustolla jälkeenpäin. Varsinkin Uutis- ja ajankohtais -välilehdessä näitä lähetyksiä on paljon.

Tänä syksynä viestinnän opiskelijat ovat tehneet jo useita suoria lähetyksiä, ja sen mahdollistaa Anycast -niminen kannettava lähetysyksikkö, ja siihen kytkettävät videokamerat sekä mikrofonit. Näin Anycast voi lähettää suoraa kuvaa ja ääntä internettiin. Mutta laadullisesti hyvää ja monipuolista nettilähetystä ei saada aikaiseksi ilman suurta työporukkaa. Sen näkee jo siitä, kuinka pitkät lopputekstit näiden lähetysten perässä on.

Esimerkkinä voitte katsoa avmagneetin sivuilta syyskuun 9. päivä olleen Liikepäivän suoran lähetyksen Rajalla På Gränsen kauppakeskuksesta tästä linkistä: http://www.avmagneetti.fi/?videoId=8165251

Verkkosivujen tekeminen on yhä enemmän siirtynyt varsinaisilta sivujen tekemisen ammattilaisilta sisällöntuottajille.  Ammattilaisilla tarkoitan sellaisia henkilöitä, jotka ovat perehtyneet erilaisiin verkkosivujen tekemisessä tarvittaviin kieliin (html, css, PHP, ASP ym)  ja muihin välineisiin.  Heitä tietenkin tarvitaan edelleen ja webin teknologioiden kehittyessä heidän osaamisensa on entistäkin tärkeämpää. Toisaalta sisällöntuottajat tarvitsevat välineitä ja työkaluja, joilla voi luoda sisältöä verkkoon helposti. Tässä artikkelissa kommentoin muutamien tällaisten välineiden ominaisuuksia. Osa välineistä on ilmaisia ja osa maksullisia.

Ilmaisella palvelulla liikkeelle

Miksi maksaa, jos saa ilmaiseksi. Niin, ilmaisia palveluja verkkosivujen tekemiseen löytyy. Ilmainen tarkoittaa aika usein  sitä, että palvelun pyörittäjä saa rahansa jostakin muualta - mainoksista yms.

Tiesittekö, että hyttyset käyttävät sosiaalisen median välineitä? Kyllä ne käyttävät. Olen pohtinut asiaa ja päätynyt tähän lopputulokseen.

Kirjoittaja on huitonut viikon verran ympärillään yhä sakenevaa pilveä inisijöitä ja turhautuneena paennut sisätiloihin ja käsitellyt niiden pirullista luonnetta. Seuraavana pohdintaa aiheesta pilke silmäkulmassa.

Ihan varmasti hyttyset lähettävät twitterpäivityksen lajikumppaneilleen, että "Täällä on taas yksi huitova pelle paikalla, tulkaa kaverit äkkiä syömään!". Mehukasta korkea-hemoglobiinista ravintoa tarjolla ja vielä muutama kuppaamaton kohta iholla. Ja samalla kerrotaan paikan tarkat koordinaatit, käyttävät penteleet varmaan gps-paikannuslaitteita. Hmph, en tiennytkään, että Twitteriin voi lisätä koordinaatit.

Luultavasti ne myös käyttävät blogeja. Hyttysten blogeissa kerrotaan päivän mehukkaimmat tarinat ja nauretaan ihmisille. Samalla luultavasti kerskutaan ketä pelleä ehti eniten kupata ja mikä yhteishyökkäys oli päivän paras. Hyttysten keskustelupalstalla on tarinoita aina Amazonin sademetsän heinämajoista Lapin puunrajan takaisille tuntureille. Luultavasti ne keräävät gallupeja siitä, mikä veri on parhaimman makuista ja miten sen tunnistaa. Että "...tämänpäiväinen marjastaja maistui hieman happamelle, tamminen jälkimaku, mutta muuten kevyt ja kupliva." Varmaan jakavat kokemuksia myös siitä kannattaako kärsä tuikata pakaraan vai päähän, ja mistä iskusta saa sen pellen huitomaan eniten.