Äskettäin Torniossa pidetyn Kaikki(ko) sosiaalisesta mediasta -tapahtuman yksi keskeisistä johtopäätöksistä oli, että sosiaalisen median hyödyntäminen erilaisissa organisaatioissa edellyttää pienin konkreettisin saapasteluin etenevää koulutus- ja oppimisprosessia. Erityisesti jos tavoitteena on etsiä se oikea ja uniikki tapa hyödyntää internettiä ja sosiaalista mediaa omassa toiminnassaan.

Konsultit ja gurut tarkoittavat samaa asiaa pöhistessään "suunnitelmallisen some-strategian rakentamisesta". Tämänkin hienostelun takana on perin aristotelinen oppimiskäsitys. Kaimani, antiikin kreikkalaisfilosofi Aristoteles (384 eaa - 322 eaa) oivalsi aikanaan, että ihminen on järjellinen, tiedonhaluinen, utelias ja oppivainen eläin. Aristoteles edusti viisaudessaan varhaista, oman aikansa empirismiä esittäessään, että tieto perustuu kokemusperäiseen tutkimiseen. Sen luonteeseen kuuluu monta yritystä ja erehdystä ennen onnistumista.

Internetin ja sosiaalisen median hyödyntäminen kansalais-, viranomais- ja pk-yritysten toiminnassa on Suomessa vielä alkutekijöissään, todistelee some-yrittäjä Harri Lakkala YrittäjäSanomissa.  Some ja koko nettimaailma koetaan mystisen vaikeaksi asiaksi, jonka kanssa ei olla sinuja perheen jälkikasvun tavoin. Markkinat some-konsultoinnille, -koulutukselle ja -alihankintapalveluille käyvätkin kuumina kysynnän ylittäessä kurantin tarjonnan. Samaan aikaan kirjankustannusala syytää markkinoille toinen toistaan hyödyllisemmiksi väitettyjä "keittokirjoja", joissa kilvan vannotaan erilaisten vakioitujen ja toimialariippumattomien some-reseptien nimiin.

Useimmiten kun puhutaan sosiaalisesta mediasta ja sen hyödyntämismahdollisuuksista työelämässä, keskustelu pyörii tiiviisti yritysmaailman ympärillä.  Julkinen sektori ja julkishallinto pääsevät kiinnostuksen kohteiksi vain kun taivastellaan byrokratiatalkoiden ja hallinnon rakennemuutoksen hitautta. Niihin sosiaalinen mediakin passaisi kirveeksi: avaamaan hallinnon ikkunoita kansalaisten suuntaan ja tehostamaan byrokratian toiminnan laatua.

Tuoreiden kotimaisten yritysmaailman some-kyselyjen ja McKinseyn (2009) globaalin some-selvityksen perusteella olemme yrityspuolella sosiaalisen median eurooppalainen kehitysmaa - vasta varhaisessa omaksumisvaiheessa sosiaalisen median ajattelu- ja toimintaprosessien käyttöönotossa.

Olemme tipahtaneet kehityksen kelkasta myös julkisella sektorilla - ainakin jos on uskominen Turkin Tepon toimittamaa EVA-raporttia Nykyaikaa etsimässä (2009). Pudotuksemme on järisyttävä: suuressa maailmassa ihasteltu kännykkäkansakuntamme on tipahtanut tietoyhteiskuntakehityksen kärjestä kauas mm. Bermudan, Viron, Maltan ja monen muun taakse kun arvioidaan julkisen sektorin digitaalisten palveluiden saatavuutta ja tasoa sekä julkishallinnon kykyä johtaa maansa tietoyhteiskuntakehitystä.  

Sosiaalisen median suosion myötä törmää yhä useammin työelämän ammattilaisiin, joilla on hyvin vahvat mielipiteet sosiaalisesta mediasta. En tarkoita sosiaalisen median "uskovaisia" vaan "some-änkyröiden" arkkityyppiä.

Some-änkyrät julistavat rinta rottingilla, että sosiaalinen mediahan on "yhtä kuin Facebook, eivätkä he kyllä "koskaan moisen käyttäjiksi narahda, ei sitten millään". Sosiaalinen media vaikuttaa edustavan heille hyödytöntä hupaa, jolle he eivät näe mitään hyötyä "oikeassa työelämässä".

On päivän selvää, ettei ketään tule pakottaa sosiaalisen median käyttäjäksi omalla vapaa-ajallaan. Mutta mitenkäs sitten toimitaan kun some-änkyrän yritys, virasto tai kansalaisjärjestö päättää työnantajana lähteä kehittämään ja hyödyntämään sosiaalisen median prosesseja ja työkaluja omassa (liike)toiminnassaan? Näistä änkyröistä lähtökohdista käsin some-ratkaisun ja sen toimintamallin rakentaminen vaatii melkoista oppimis- ja sitouttamisprosessia.

Meillä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa on valittu sosiaalinen media yhdeksi strategiseksi keihäänkärjeksi. Niinpä olemme kaupan ja kulttuurin koulutusalueilla integroineet sosiaalisen median opetussuunnitelmiemme erilaisiin ammatillisiin käyttöyhteyksiin, varsinkin monimediajournalistien koulutuksessa. Mistään läpihuutojutusta ei ole kyse. Sosiaalisen median palvelut ovat opiskelijoille tuiki tuttuja,  mutta vain vapaa-ajalta, ei työelämälähtökohdista.

Sosiaaliselle medialle ja johtajuudelle on yhteistä, että akateemisia määritelmiä sekä näkökulmia ao. ilmiön käytännön hyödyntämiseen on yhtä monta kuin on kirjoittajaakin. Media-alaa dominoi sisältöpainotteinen näkökulma, jossa sosiaalista median kirjoa tarkastellaan mediasisältöjen hajautettuina ja vuorovaikutteisina jakelu- ja markkinointikanavina. Tästä näkövinkkelistä journalistiopiskelijatkin näyttäisivät luontevimmin ilmiön hyödyntämismahdollisuuksia tiirailevan: ollaan versioiduilla sisällöillä läsnä siellä missä sisältöjen käyttäjätkin aikaansa viettävät pöhisten. Ja mikä parasta jos käyttäjät innostuvat tarjoamaan omia sisältöjään muille ja medialle käytettäväksi ja jatkojalostettavaksi - kuten vaikkapa uunituoreen SuomiTV:n uutistoiminnassa: http://www.suomitv.fi/uutiset/sinun_uutisesi.

Kirjoittanut Ari Alm, KTamk:n viestinnän yliopettaja

MindTrek on syksyisin Tampereella järjestettävä kansainvälinen digitalouden ja -teknologian tapahtuma, joka on järjestetty vuodesta 1997 lähtien. Tänä vuonna MindTrek pureutui erityisesti sosiaalisen median yhteisöjen rakentamiseen ja hyödyntämiseen liiketoiminnassa.

Tapahtuma kokosi eri puolilta maailmaa digimedian asiantuntijoita, tekijöitä ja hyödyntäjiä - kasvavassa määrin muitakin kuin vain teknologianörttejä, esim. sisällön tuottajia, yritysjohtoa, konsultteja ja media-alan korkeakouluväkeä. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta osallistui kaksipäiväiseen konferenssiosuuteen sekä opettajakuntaa Mopaalihankkeen tiimoilta että monimediajournalismin 3. vuoden opiskelijaryhmä.