Ennen johtajat kirjoittivat viestinsä paperille. Kekkosella oli myllykirjeet, jotka tulivat yleensä vain vastaanottajiensa tietoon. Mainostoimisto Ogilvyn perustaja David Ogilvy puolestaan kirjoitti huomaamistaan epäkohdista muistioita, jotka tulivat koko henkilökunnan luettavaksi. Siitä ei ollut enää pitkä matka nykyajan johtajan viestintävälineeseen: blogiin.

Blogin lyhyt määritelmä on, että se on netissä aikajärjestyksessä julkaistuja kirjoituksia. Lisäksi blogiin kuuluu olennaisena osana kommentointitoiminto, joka tekee viestinnästä kahdensuuntaista. Blogin aihe ja tarkoitus voi olla mikä vain. Johtamiseen blogi sopii erinomaisen hyvin.

Johtamisessa on tavoitteita. Blogin kautta johtaja voi pohtia organisaation tilaa ja mihin suuntaan sen pitäisi kehittyä. Kyse on siis visioiden aukikirjoittamisesta, mutta sellainen kieli ei sovi blogiin alkuunkaan. Blogissa kirjoitetaan muille ihmisille omista ajatuksista omin sanoin. Siitä on sekin hyöty, että asioista kirjoittamalla ne yleensä kirkastuvat itsellekin - nimittäin ruohonjuuritasolla: miten selitän tämän niin, että muutkin ymmärtävät.

Toki johtamiseen liittyy aina myös ripaus julistamista. Sitä odotetaan johtajalta, joten se sopii johtajan blogiin. Tärkein viesti on syytä sanoa selvästi ja riittävän usein. Johtaja voi käyttää blogia myös ajankohtaisista haasteista viestimiseen ja konkreettisiin toimenpiteisiin liittyen.

Bloggaaminen itsessään on konkreettista esimerkin näyttämistä sosiaalisen median käyttämisestä. Esimerkiksi Mikael Jungner edisti YLE:n sosiaaliseen mediaan menemistä näyttämällä mallia myös Twitterissä ja YouTubessa. Edelläkävijyyteen liittyy myös riski hörhöksi leimaamisesta. Bloggaamiseenkiin tuntuu liittyvän vielä pieni uskottavuusriski, joka juontuu perinteisestä johtamiskulttuurista.

Eräs tapa käyttää blogia johtamiseen on näyttää oikeaa suuntaa oman asiantuntijuuden kautta. Asiantuntijan kovat faktat ja ongelmien ytimeen menevät kysymykset ovat paikallaan, kun halutaan synnyttää keskustelua ja saada aikaan muutosta. Tästä esimerkiksi kelpaa Helena Vuorion blogi.

Eniten bloggaamisesta voi hyötyä suuren tai keskisuuren organisaation johtajat. Blogi sumentaa organisaation hierarkkisen syvyyden ja pienentää välimatkat: sen kautta johtaja ja alaiset ovat samassa tilassa, jos ei samalla tasolla, niin ainakin lähellä toisiaan. Tai paremminkin: voisivat olla, jos blogia käytetään siihen!

Missä tahansa organisaatiossa on asioita, joista ei ole puhuttu tarpeeksi. Blogin kommenttipalstalla ne tulevat julki, JOS uhkana ei ole saada potkuja siitä hyvästä, että tuli kertoneeksi pomolle pari totuutta. Vaikka uhkaa ei olisikaan, niin anonyymi kommentointi kannattaa sallia kynnyksen madaltamiseksi. Asiattomuudet voi aina poistaa, ja asialliseen kritiikkiin tulee vastata. Blogi tekee johtajasta tavallisen kuolevaisen, jota on aiempaa helpompi lähestyä.

Kommenttitoiminto mahdollistaa paljon. Blogi laajenee sen kautta palaute- ja keskustelukanavaksi, josta johtaja saa välittömät reaktiot tietoonsa ilman organisaatioportaiden suodattimia. Fiksu johtaja käyttää tämän mahdollisuudeen keskustelun herättämiseen ja pikakyselyiden tekemiseen. Elävä esimerkki tästä on ministeri Stubbin blogi, jossa kommentointi on vilkasta.

Bloggaamisessa on kyse myös avoimen organisaatiokulttuurin edistämisestä. Siihen kuuluu se, että alimmalla portaalla tiedetään yhä enemmän siitä, mitä "ylhäällä" tapahtuu. Keskijohto menettää ehkä hieman valtaa, kun se siirtyy entistä enemmän johtajalle itselleen. Toisaalta valta hajaantuu läpinäkyvyyden ansiosta laajemmin koko organisaatioon.

Avoimuus ja keskustelevuus edistävät luovuutta alhaalta-ylös -suunnassa. Se tarkoittaa, että työntekijöiden saamat ideat tulevat johdon tietoon ja käyttöön. On vanha klisee, että henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara. Se ei ole sitä, jos ihmisten luovuutta ei hyödynnetä. Blogit ovat tässä vain yksi kanava.

Tekniikka on tylsää, mutta senkin on oltava kunnossa. Tärkeintä on, että blogi on helposti löydettävissä ja sen osoitteen voi muistaa. Kuka muistaisi vaikkapa tällaisen blogin osoitteen: http://www.puukauppa.com/for/internet/for_puukauppa.nsf/sp?open&cid=metsablogi&navinf=Puukauppa\Navi\Metsablogi&navinfa=o. Myös yksittäisille kirjoituksille tulee olla lyhyet pysyvät osoitteet. Julkisesta blogista RSS-syöte on oltava saatavilla. Kommenttipalstan käyttöön voi kannustaa nostamalla viimeisimmät kommentit näkyvästi esille. Yksinpuhelu on bloggaamisen irvikuva. Luonnollisesti blogi ei saa myöskään kaataa nettiselainta kuten pääministerin blogi teki Firefoxilleni.

Bloggaaminen ei muuten ole helppoa. Allekirjoittaneella se lähti kunnolla käyntiin vasta kolmannen blogin kanssa. Heti alussa kannattaa sopia itsensä kanssa riittävän matalasta julkaisukynnyksestä, muuten homma loppuu alkuunsa. Kun kirjoittaminen lähtee käyntiin, se löytää kyllä luonnollisen uomansa.

Tässä vielä pari linkkiä johtajien ja johtamisesta kirjoittavien blogeihin:
http://aaltoblogi.blogspot.com/
http://blogit.oamk.fi/rehtori/
http://kjuuti.wordpress.com/

Lista on säälittävän lyhyt, vaikka kyselin vinkkejä Twitteriä myöten. Lähettäkää siis kommentilla omat bloginne (jotka varmasti jo perustitte, eikö niin?) listan jatkoksi.

Kirjoittaja: Harto Pönkä, Innowise